Hiphei, jälleen yksi viikonloppu takanapäin. Tässä sunnuntai-iltapäivän kunniaksi raahauduin ylös sängystä kahden tunnin päikkäreiden jälkeen ja menin heti koneelle tsekkaamaan sähköpostit ja muut. Jostain mielen syövereistä tuli mieleen City-lehden juttu, jossa kerrottiin pro-anoista. Kirjoitin sanan googlen haku-kohtaan ja selailin tuloksia. Ai, että miksikö? No siksi kun uteliaana kiinnosti tietää, mitä niiden laihuuden ihannoijien mielissä oikein liikkuu. Heti huomasin yhden sanan, joka esiintyi jokaisella englanninkielisellä sivustolla: thinspiration. Thinspiration tulee sanoista "thin inspiration", eli laihuuden inspiraatiot. Niiden tarkoituksena on motivoida pro-anoja, eli laihuuden ihannoijia tavoitteensa saavuttamiseksi.
Thinspiration-hakusanan antamia tuloksia on seuraavan linkin takana: (VAROITUS: tulee järkyttämään varmasti)
http://flickr.com/photos/99367961@N00/416679359/
Tiedä sitten, mikä tuossa niin on tavoittelemisen arvoista. Vaikka itsekkin painan 51 kg, ja tiedän, että olen laiha, en todellakaan tuollaisia mittoja ole tavoittelemassa.
Tähän loppuun ajattelin aloittaa "nousussa-laskussa"-listan, joka kuvastaa mielenliikkeitäni :)
nousussa
terve itsetunto
rehellisyys
ystävät
laskussa
selän takana puhuminen
alkoholi
Sunday, March 25, 2007
Thursday, March 22, 2007
Mustikkajäätelöä ja gradua
Kauhean pitkä aika on venähtänyt siitä kun viimeksi kirjoitin, mutta nyt korjataan asia. Tässä on vain ollut niin kiire, ettei ole edes pyykkiä kerennyt pesemään.
Viikon tilannekatsaus
Kesätyöpaikka: On. Jäätelömyyjänä Helsingin keskustassa. Palkka hyvä, duuni leppoisa. Ehtii hyvin tehdä samalla gradua.
Gradun tutkimussuunnitelma: Valmis.
Tutkimuslupa: Vaiheessa. Tosin tällä viikolla se lähtee postiin.
Haastattelupyynnöt: Tökkii. Tällä hetkellä vain yksi ilmoittautunut vapaaehtoiseksi. Kaikki ovat kuulemma ylityöllistettyjä.
Koulua: Liikaa. Kaikki ryhmät pakollisia ja siksi pää kolmantena jalkana joutuu juoksemaan paikasta A paikkaan B. Positiivista runsas määrä kuvistunteja, negatiivista päällekkäisyydet.
Herkuttelua: Jes Sir!
Liikuntaa: Liian vähän.
Ja asiasta kukkaruukkuun:
Eduskuntavaalit hujahti siinä missä muutkin päivät. Onneksi kerkesimme äänestää, ettei tarvitse potea huonoa omaatuntoa. Äänestin erästä tuttua kasvatusalan ihmistä, vaikkei hän kyllä päässyt eduskuntaan. Koen silti, että ääneni ei mennyt hukkaan.
Viikon tilannekatsaus
Kesätyöpaikka: On. Jäätelömyyjänä Helsingin keskustassa. Palkka hyvä, duuni leppoisa. Ehtii hyvin tehdä samalla gradua.
Gradun tutkimussuunnitelma: Valmis.
Tutkimuslupa: Vaiheessa. Tosin tällä viikolla se lähtee postiin.
Haastattelupyynnöt: Tökkii. Tällä hetkellä vain yksi ilmoittautunut vapaaehtoiseksi. Kaikki ovat kuulemma ylityöllistettyjä.
Koulua: Liikaa. Kaikki ryhmät pakollisia ja siksi pää kolmantena jalkana joutuu juoksemaan paikasta A paikkaan B. Positiivista runsas määrä kuvistunteja, negatiivista päällekkäisyydet.
Herkuttelua: Jes Sir!
Liikuntaa: Liian vähän.
Ja asiasta kukkaruukkuun:
Eduskuntavaalit hujahti siinä missä muutkin päivät. Onneksi kerkesimme äänestää, ettei tarvitse potea huonoa omaatuntoa. Äänestin erästä tuttua kasvatusalan ihmistä, vaikkei hän kyllä päässyt eduskuntaan. Koen silti, että ääneni ei mennyt hukkaan.
Monday, March 12, 2007
Aikataulutusongelmia
Aarrgh. (pieni avautuminen).
Kuviksen luento peruutettiin kertomatta asianosaisille yhtään mitään. Nice one, brother! Miksi, siis miksi ei voida tiedottaa etukäteen? On varmaan kymmenes kerta ainakin kun raahaudun turhaan koululle. Nyt sitten aikaa olisi kaksi tuntia tapettavana ennen kuin graduryhmä alkaa.
Laivaristeilyä suunniteltiin pääsiäisen aikoihin. Pieni kyselykierros kuitenkin osoitti, ettei ole mahdollisuutta lähteä ainakaan isolla porukalla, sillä kaikkien aikataulut ovat niin ristiriidassa keskenään velvoitteista. Itse haluaisin kovasti käydä Tukholmassa tai Tallinnassa. Mieluummin kuitenkin Tukholmassa, sillä Tallinnassa vierailtiin jo Peduca-risteilyn merkeissä syysloman aikoihin. Saapa nähdä, lähdetäänkö kun porukkaa on niin vaikea saada kokoon.
Viime viikonloppu meni vauhdikkaissa merkeissä. Väsymys on nyt sitten sen mukainen. Kahtena päivänä oli eri henkilöiden synttärit, joita molempia juhlittiin urakalla. Harmittaa kun jäi pienen Viivin synttärit väliin.
Nyt kuitenkin jo paremmalla mielellä lähden kohti uusia seikkailuja. Kiitos tästä avautumismahdollisuudesta :)
Kuviksen luento peruutettiin kertomatta asianosaisille yhtään mitään. Nice one, brother! Miksi, siis miksi ei voida tiedottaa etukäteen? On varmaan kymmenes kerta ainakin kun raahaudun turhaan koululle. Nyt sitten aikaa olisi kaksi tuntia tapettavana ennen kuin graduryhmä alkaa.
Laivaristeilyä suunniteltiin pääsiäisen aikoihin. Pieni kyselykierros kuitenkin osoitti, ettei ole mahdollisuutta lähteä ainakaan isolla porukalla, sillä kaikkien aikataulut ovat niin ristiriidassa keskenään velvoitteista. Itse haluaisin kovasti käydä Tukholmassa tai Tallinnassa. Mieluummin kuitenkin Tukholmassa, sillä Tallinnassa vierailtiin jo Peduca-risteilyn merkeissä syysloman aikoihin. Saapa nähdä, lähdetäänkö kun porukkaa on niin vaikea saada kokoon.
Viime viikonloppu meni vauhdikkaissa merkeissä. Väsymys on nyt sitten sen mukainen. Kahtena päivänä oli eri henkilöiden synttärit, joita molempia juhlittiin urakalla. Harmittaa kun jäi pienen Viivin synttärit väliin.
Nyt kuitenkin jo paremmalla mielellä lähden kohti uusia seikkailuja. Kiitos tästä avautumismahdollisuudesta :)
Friday, March 9, 2007
Thank god it´s friday!
Jesh! Perjantai.
Olin sijaisena kaksi päivää eräässä pääkaupunkiseutulaisessa yhteiskoulussa. Opetettavina aineina oli ainoastaan äidinkieltä ja suomi toisena kielenä. Yllätyin taas, miten nopeasti kaksi päivää kului. Samassa koulussa työskentelee yksi opiskelukaverini, joka tosin on saanut jo opintonsa päätökseen viime vuonna. Tänään näinkin hänet käytävällä ja kysyin, josko pääsisin hänen luokkaansa tutustumaan. Toiveeni toteutui, ja sain esittelytkin kaupan päällisiksi. Jäin jälleen pohtimaan, minkälainen minun luokastani tulee kun saan nämä opiskelut hoidettua. En malttaisi odottaa sitä päivää kun voin virallisesti sanoa olevani opettaja.
Tämä tuleva viikonloppu on juhlia täynnä: tänään vietetään kaverin 18-vuotispäivää, huomenna 23-vuotispäivää. Tänään on virallisesti isäni syntymäpäivä (onnea iskä 52-v.!) ja sunnuntaina pikkuisen Viivin 3-v. -synttärit. Kiirettä siis piisaa. Mitä tässä turhaan opiskelemaan rupeaisikaan... :D
Kevät näyttäisi olevan jo valtaamassa tilaa talvelta. Tänäänkin oli jo 3 astetta lämmintä ja satoi vettä. Voi kumpa nämä lumet sulaisivat nopeasti, en tahdo talsia loskassa. Sitten voisikin tulla jo kesä ja sais ottaa brunaa!
Tässä vielä saksalainen satu (omin sanoin kerrottu), jonka nappasin kirjasta "Satuja ystävälle".
Olipa kerran saksassa maanviljelijä, joka oli kokenut kovia. Hänen perheeseensä kuului vaimo ja kolme lasta. He asuivat maatilalla, mutta koska edellisen kesän sato oli jäänyt vähäiseksi, ruokaa ei riittäisi talveksi. Ainoan lehmän oli karhu vienyt, joten maitoa tai voitakaan ei liiemmin olisi. Eräänä päivänä maanviljelijä meni metsään pohtimaan surkeaa tilannettaan. Eipä aikaakaan kun paikalle ilmestyi paholainen. Hän oli kuullut miehen surkuttelevan omaa tilannettaan ja päättikin käyttää tilaisuuden hyödyksi.
- Mitä sinä surkuttelet? kysyi paholainen mieheltä.
- Minä olen epäonnistunut maanviljelijä ja isä kun en pysty perheelleni ruokaa tarjoamaan, vastasi maanviljelijä kyynelsilmin.
- Minä voin auttaa sinua, ehdotti paholainen.
- Ai, miten muka? murahti mies jo vähän ärsyyntyneenä.
- Minä voin täyttää kaikki toiveesi. Täytän kotisi ruoalla, viljalla ja oluella. Navettasi tulee repeämään liitoksistaan kaiken sen karjan määrästä, jonka minä sinne laitan. Tulet olemaan onnellinen vaimosi kanssa ja lapsesikin nauttivat yltäkylläisyydestä. Asiassa on vain yksi mutta, kertoi paholainen.
- Ai mikä? kysyi maanviljelijä.
- Vastineeksi myyt minulle sielusi, tokaisi paholainen. Tapaamme tässä samassa paikassa kahden viikon päästä kun lehdet ovat pudonneet puista.
Hetken mietittyään maanviljelijä päätti ottaa vastaan paholaisen tarjouksen, sillä muuten he olisivat nääntyneet nälkään talven aikana. Kun mies palasi takaisin kotiinsa, hän yllättyi sillä paholainen oli pitänyt lupauksensa ja kotona vallitsi sellainen yltäkylläisyys, mitä mies ei olisi aiemmin osannut kuvitellakaan. Kului viikko, toinenkin. Pian koitti se aika, jolloin oli miehen vuoro lunastaa osuutensa sopimuksesta. Peläten mies hiipi ennen aamunkoittoa metsään odottamaan paholaista saapuvaksi.
- No niin, viljelijä. Oletko valmis luopumaan sielustasi, kysyi paholainen.
Mies mietti hetken aikaa ja huomasi samassa kuihtuneen lehden läheisen puun oksalla.
- Katso, lehdet eivät ole vielä pudonneet, sanoi maanviljelijä paholaiselle. Paholainen suuttui ja sanoi vihaisesti:
- Tapaamme uudestaan kahden viikon päästä, kun lehdet ovat pudonneet. Maanviljelijä lähti huojentuneena kävelemään kotiaan kohti, sillä tällä kertaa hän oli onnistunut livahtamaan sopimuksesta. Aika kului jälleen nopeasti, ja pian tuli taas aika mennä metsään hoitamaan oma osuus sopimuksesta. Matkalla mies huomasi jälleen yhden kuihtuneen lehden erään vanhan puun oksalla ja taas sovittiin uudesta ajasta. Näin tapahtui ainakin toistakymmentä kertaa, ja aina paholainen joutui joustamaan. Eräänä päivänä mies oli jälleen menossa metsään tapaamaan paholaista.
- No niin, maanviljelijä. Nyt on sinun vuorosi pitää kiinni sopimuksesta. Anna sielusi minulle, paholainen mylvi.
Maanviljelijä katseli hätääntyneenä ympärilleen ja yritti etsiä kuihtuneita lehtiä oksilta. Yhtään hän ei löytänyt, mutta samassa hänen katseensa osui johonkin pieneen ja vihreään erään kauniin koivun oksalla. Se oli hiirenkorva!
- Katsohan paholainen, tuossa on uusi lehti. Kevät on tullut. Et saa sieluani! Paholainen kirosi ja vihoissaan purki sopimuksen. Mies pääsi pälkähästä ja seuraavana vuonna satoa riitti niin paljon koko kylälle, ettei kenenkään tarvinnut enää nähdä nälkää. Siitä lähtien Saksassa aina kun syksyn viimeinen lehti irtoaa puusta, uusi lehti ilmesty samaan aikaan kevään merkkinä.
Olin sijaisena kaksi päivää eräässä pääkaupunkiseutulaisessa yhteiskoulussa. Opetettavina aineina oli ainoastaan äidinkieltä ja suomi toisena kielenä. Yllätyin taas, miten nopeasti kaksi päivää kului. Samassa koulussa työskentelee yksi opiskelukaverini, joka tosin on saanut jo opintonsa päätökseen viime vuonna. Tänään näinkin hänet käytävällä ja kysyin, josko pääsisin hänen luokkaansa tutustumaan. Toiveeni toteutui, ja sain esittelytkin kaupan päällisiksi. Jäin jälleen pohtimaan, minkälainen minun luokastani tulee kun saan nämä opiskelut hoidettua. En malttaisi odottaa sitä päivää kun voin virallisesti sanoa olevani opettaja.
Tämä tuleva viikonloppu on juhlia täynnä: tänään vietetään kaverin 18-vuotispäivää, huomenna 23-vuotispäivää. Tänään on virallisesti isäni syntymäpäivä (onnea iskä 52-v.!) ja sunnuntaina pikkuisen Viivin 3-v. -synttärit. Kiirettä siis piisaa. Mitä tässä turhaan opiskelemaan rupeaisikaan... :D
Kevät näyttäisi olevan jo valtaamassa tilaa talvelta. Tänäänkin oli jo 3 astetta lämmintä ja satoi vettä. Voi kumpa nämä lumet sulaisivat nopeasti, en tahdo talsia loskassa. Sitten voisikin tulla jo kesä ja sais ottaa brunaa!
Tässä vielä saksalainen satu (omin sanoin kerrottu), jonka nappasin kirjasta "Satuja ystävälle".
Olipa kerran saksassa maanviljelijä, joka oli kokenut kovia. Hänen perheeseensä kuului vaimo ja kolme lasta. He asuivat maatilalla, mutta koska edellisen kesän sato oli jäänyt vähäiseksi, ruokaa ei riittäisi talveksi. Ainoan lehmän oli karhu vienyt, joten maitoa tai voitakaan ei liiemmin olisi. Eräänä päivänä maanviljelijä meni metsään pohtimaan surkeaa tilannettaan. Eipä aikaakaan kun paikalle ilmestyi paholainen. Hän oli kuullut miehen surkuttelevan omaa tilannettaan ja päättikin käyttää tilaisuuden hyödyksi.
- Mitä sinä surkuttelet? kysyi paholainen mieheltä.
- Minä olen epäonnistunut maanviljelijä ja isä kun en pysty perheelleni ruokaa tarjoamaan, vastasi maanviljelijä kyynelsilmin.
- Minä voin auttaa sinua, ehdotti paholainen.
- Ai, miten muka? murahti mies jo vähän ärsyyntyneenä.
- Minä voin täyttää kaikki toiveesi. Täytän kotisi ruoalla, viljalla ja oluella. Navettasi tulee repeämään liitoksistaan kaiken sen karjan määrästä, jonka minä sinne laitan. Tulet olemaan onnellinen vaimosi kanssa ja lapsesikin nauttivat yltäkylläisyydestä. Asiassa on vain yksi mutta, kertoi paholainen.
- Ai mikä? kysyi maanviljelijä.
- Vastineeksi myyt minulle sielusi, tokaisi paholainen. Tapaamme tässä samassa paikassa kahden viikon päästä kun lehdet ovat pudonneet puista.
Hetken mietittyään maanviljelijä päätti ottaa vastaan paholaisen tarjouksen, sillä muuten he olisivat nääntyneet nälkään talven aikana. Kun mies palasi takaisin kotiinsa, hän yllättyi sillä paholainen oli pitänyt lupauksensa ja kotona vallitsi sellainen yltäkylläisyys, mitä mies ei olisi aiemmin osannut kuvitellakaan. Kului viikko, toinenkin. Pian koitti se aika, jolloin oli miehen vuoro lunastaa osuutensa sopimuksesta. Peläten mies hiipi ennen aamunkoittoa metsään odottamaan paholaista saapuvaksi.
- No niin, viljelijä. Oletko valmis luopumaan sielustasi, kysyi paholainen.
Mies mietti hetken aikaa ja huomasi samassa kuihtuneen lehden läheisen puun oksalla.
- Katso, lehdet eivät ole vielä pudonneet, sanoi maanviljelijä paholaiselle. Paholainen suuttui ja sanoi vihaisesti:
- Tapaamme uudestaan kahden viikon päästä, kun lehdet ovat pudonneet. Maanviljelijä lähti huojentuneena kävelemään kotiaan kohti, sillä tällä kertaa hän oli onnistunut livahtamaan sopimuksesta. Aika kului jälleen nopeasti, ja pian tuli taas aika mennä metsään hoitamaan oma osuus sopimuksesta. Matkalla mies huomasi jälleen yhden kuihtuneen lehden erään vanhan puun oksalla ja taas sovittiin uudesta ajasta. Näin tapahtui ainakin toistakymmentä kertaa, ja aina paholainen joutui joustamaan. Eräänä päivänä mies oli jälleen menossa metsään tapaamaan paholaista.
- No niin, maanviljelijä. Nyt on sinun vuorosi pitää kiinni sopimuksesta. Anna sielusi minulle, paholainen mylvi.
Maanviljelijä katseli hätääntyneenä ympärilleen ja yritti etsiä kuihtuneita lehtiä oksilta. Yhtään hän ei löytänyt, mutta samassa hänen katseensa osui johonkin pieneen ja vihreään erään kauniin koivun oksalla. Se oli hiirenkorva!
- Katsohan paholainen, tuossa on uusi lehti. Kevät on tullut. Et saa sieluani! Paholainen kirosi ja vihoissaan purki sopimuksen. Mies pääsi pälkähästä ja seuraavana vuonna satoa riitti niin paljon koko kylälle, ettei kenenkään tarvinnut enää nähdä nälkää. Siitä lähtien Saksassa aina kun syksyn viimeinen lehti irtoaa puusta, uusi lehti ilmesty samaan aikaan kevään merkkinä.
Tuesday, March 6, 2007
Tiedote 6.3.07
Lisäsin linkkilistan, jossa on linkit Hapan, Katariinan ja J:n blogeihin. Lisäksi laitoin vielä kirjallisuus-linkin, jonka takaa löytyy lukemaani kirjallisuutta. Ehkäpä joku saa siitä hyviä lukuvinkkejä :)
Piia
Piia
Sunday, March 4, 2007
Paljon asioita, joita tulisi tehdä
Ou nou, viikonloppu lähenee loppuaan. Tänään, hiljaisena sunnuntai-iltapäivänä pitäisi vielä lukea keskiviikon tenttiin ja pohtia gradun sisällysluetteloa. Onneksi kävin ostamassa kirjan nimeltä "Tutki ja kirjoita", joka toivottavasti ohjaa minua gradun muotoseikoissa.
Tein juuri M:n kanssa sushia kuuden rullan verran. Herkkuja siis luvassa tänä iltana televisiota katsellessa. Olen nyt innostunut sushin teosta, kiitos A:n. Täytteeksi laitettiin tonnikalaa, lohta, riisiä, kurkkua ja porkkanaa. Herkullista.
Friday, March 2, 2007
Poliittinen vakaumus
Tein poliittisen testin http://www.okcupid.com/politics sivuilla, ja tässä on tulos.
| You are a Social Moderate (55% permissive) and an... Economic Liberal (26% permissive) You are best described as a:
Link: The Politics Test on Ok Cupid Also: The OkCupid Dating Persona Test |
Mustavalkoisuutta
Yleensä en ota kantaa poliittisiin asioihin, mutta nyt oli pakko.
Jussi Halla-aho esittelee näkemyksiään maahanmuuttopolitiikasta artikkelissa Poikkeustapaukset Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä nro 9/2007 s. 16.
Haastateltava painottaa maailman jakautumista länsimaiseen kulttuuriin ja muslimikulttuuriin. Sama kaksijakoisuus näkyy käsityksessä Suomen tilasta tällä hetkellä. Haastateltavalla on selkeä käsitys siitä, mitä suomalaisessa yhteiskunnassa tulisi toimia, jotta onnistuttaisiin väistämään kriisit ja yhteenotot. Lääkkeeksi tarjotaan maahanmuuttopolitiikan pohdintaa.
Haastateltavan vastauksista voidaan päätellä, että hänen mukaansa perinteisen suomalaisen yksilön valintoja määrää eräänlainen yhteensopivuuden periaate. Tällä tarkoitetaan sitä, että yksilö tekee sellaisia valintoja, jotka sopivat suomalaisen kulttuurin kanssa yhteneväksi. Taustalla on ajatus suomalaisuudesta yhteisenä joukkona, joka pyrkii homogeenisyyteen. Nyt yhteensopivuuden periaatteeseen on tullut särö – maahanmuuttajapolitiikka. Se sotii periaatetta vastaan, sillä suomalaisten olisi muututtava ja joustettava yhteensopivuudesta. Haastateltava toteaakin: ”Kun yhteiskunnassa hyväksytään kilpailevia arvojärjestelmiä ja käyttäytymiskoodeja, se johtaa automaattisesti konflikteihin. Suomi ei ole poikkeus”.
Suomen yhtenä linjauksena on kannustaa maahanmuuttajia sopeutumaan. Haastateltava tuo esille kaksijakoisuuden suomalaisen-, ja maahanmuuttajien (tässä tapauksessa muslimien) arvopohjan välillä. ”Mutta heillä [muslimeilla] ei varmaankaan ole halua sopeutua yhteiskuntamme arvoihin.” Väitteensä perustaksi hän ei esitä yhtään tutkimusta tai artikkelia, joka tukisi em. mielipidettä. Mitä ovat suomalaisen yhteiskunnan arvot? Kuka ne määrittelee? Kuin vastauksena tähän, haastateltava tuo esille ajatuksen suomalaisesta kulttuuriperimästä: ”Heille uskonto ei ole osa kulttuuriperimää, kuten meille, vaan arkipäiväinen asia. He uskovat, että on yksi kaikkivoipa jumala, konkreettisesti läsnä, auktoriteetti kaikissa kysymyksissä.”. Suomalainen kulttuuriperimä ja siihen kiinteästi kuuluva kristinusko värittävät suomalaisia arvoja. Vaikea kuitenkin uskoa, että universaalit, uskontokunnasta riippumattomat perusarvot, kuten toisesta välittäminen ja toisten kunnioittaminen olisivat ristiriidassa suomalaisten arvojen kanssa. Uskonnollisten fundamentalistien, joita löytyy varmasti joka uskontokunnan edustajista, käsitykset tulevat aina poikkeamaan valtavirrasta.
”Suomessa on lähtökohtana, että monikulttuurisuus itsessään on rikkaus. Tämä on perustelematon väite”, haastateltava toteaa artikkelissa. Ennen kuin haetaan monikulttuurisuuden rikkaudelle perusteita, tulisi meidän pohtia sitä, mikä on rikkautta? Onko rikkaus sitä, yksilö toteuttaa itseään yhteensopivasti perinteisen suomalaisen kulttuurin kanssa, vai sitä, että on olemassa erilaisuutta? Onko rikkaus sitä, että hyväksytään erilaisuus ja kunnioitetaan toisia, kuten itseämme? Haastateltava nostaa esille esimerkin vähemmistöryhmästä, jonka kulttuuri on voimaan perustuva ja käyttää tätä yhtenä perusteena maahanmuuttajia vastaan. ”[Lisäksi] heillä on tribalistisessa kulttuurissa opittu käsitys siitä, että oman ryhmän ulkopuolella kaikki ovat eläimiä tai eivät ainakaan yhtä hyviä kuin me. Ja me kuvittelemme tekevämme heihin vaikutuksen ystävällisyydellä, hyssyttelyllä ja periksi antamisella”. Jos tämän kääntää toisin päin, lausahdus alkaakin kuulostaa tutulta. Mitäpä sanoisi tähän isänmaallinen henkilö, jonka mukaan suomalainen kulttuuri pysyköön suomalaisena?
Jussi Halla-aho esittelee näkemyksiään maahanmuuttopolitiikasta artikkelissa Poikkeustapaukset Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä nro 9/2007 s. 16.
Haastateltava painottaa maailman jakautumista länsimaiseen kulttuuriin ja muslimikulttuuriin. Sama kaksijakoisuus näkyy käsityksessä Suomen tilasta tällä hetkellä. Haastateltavalla on selkeä käsitys siitä, mitä suomalaisessa yhteiskunnassa tulisi toimia, jotta onnistuttaisiin väistämään kriisit ja yhteenotot. Lääkkeeksi tarjotaan maahanmuuttopolitiikan pohdintaa.
Haastateltavan vastauksista voidaan päätellä, että hänen mukaansa perinteisen suomalaisen yksilön valintoja määrää eräänlainen yhteensopivuuden periaate. Tällä tarkoitetaan sitä, että yksilö tekee sellaisia valintoja, jotka sopivat suomalaisen kulttuurin kanssa yhteneväksi. Taustalla on ajatus suomalaisuudesta yhteisenä joukkona, joka pyrkii homogeenisyyteen. Nyt yhteensopivuuden periaatteeseen on tullut särö – maahanmuuttajapolitiikka. Se sotii periaatetta vastaan, sillä suomalaisten olisi muututtava ja joustettava yhteensopivuudesta. Haastateltava toteaakin: ”Kun yhteiskunnassa hyväksytään kilpailevia arvojärjestelmiä ja käyttäytymiskoodeja, se johtaa automaattisesti konflikteihin. Suomi ei ole poikkeus”.
Suomen yhtenä linjauksena on kannustaa maahanmuuttajia sopeutumaan. Haastateltava tuo esille kaksijakoisuuden suomalaisen-, ja maahanmuuttajien (tässä tapauksessa muslimien) arvopohjan välillä. ”Mutta heillä [muslimeilla] ei varmaankaan ole halua sopeutua yhteiskuntamme arvoihin.” Väitteensä perustaksi hän ei esitä yhtään tutkimusta tai artikkelia, joka tukisi em. mielipidettä. Mitä ovat suomalaisen yhteiskunnan arvot? Kuka ne määrittelee? Kuin vastauksena tähän, haastateltava tuo esille ajatuksen suomalaisesta kulttuuriperimästä: ”Heille uskonto ei ole osa kulttuuriperimää, kuten meille, vaan arkipäiväinen asia. He uskovat, että on yksi kaikkivoipa jumala, konkreettisesti läsnä, auktoriteetti kaikissa kysymyksissä.”. Suomalainen kulttuuriperimä ja siihen kiinteästi kuuluva kristinusko värittävät suomalaisia arvoja. Vaikea kuitenkin uskoa, että universaalit, uskontokunnasta riippumattomat perusarvot, kuten toisesta välittäminen ja toisten kunnioittaminen olisivat ristiriidassa suomalaisten arvojen kanssa. Uskonnollisten fundamentalistien, joita löytyy varmasti joka uskontokunnan edustajista, käsitykset tulevat aina poikkeamaan valtavirrasta.
”Suomessa on lähtökohtana, että monikulttuurisuus itsessään on rikkaus. Tämä on perustelematon väite”, haastateltava toteaa artikkelissa. Ennen kuin haetaan monikulttuurisuuden rikkaudelle perusteita, tulisi meidän pohtia sitä, mikä on rikkautta? Onko rikkaus sitä, yksilö toteuttaa itseään yhteensopivasti perinteisen suomalaisen kulttuurin kanssa, vai sitä, että on olemassa erilaisuutta? Onko rikkaus sitä, että hyväksytään erilaisuus ja kunnioitetaan toisia, kuten itseämme? Haastateltava nostaa esille esimerkin vähemmistöryhmästä, jonka kulttuuri on voimaan perustuva ja käyttää tätä yhtenä perusteena maahanmuuttajia vastaan. ”[Lisäksi] heillä on tribalistisessa kulttuurissa opittu käsitys siitä, että oman ryhmän ulkopuolella kaikki ovat eläimiä tai eivät ainakaan yhtä hyviä kuin me. Ja me kuvittelemme tekevämme heihin vaikutuksen ystävällisyydellä, hyssyttelyllä ja periksi antamisella”. Jos tämän kääntää toisin päin, lausahdus alkaakin kuulostaa tutulta. Mitäpä sanoisi tähän isänmaallinen henkilö, jonka mukaan suomalainen kulttuuri pysyköön suomalaisena?
Thursday, March 1, 2007
Metro-lehti uutisoi
Metro-lehti uutisoi tänään 1.3 sivuillaan seuraavaa:
"Kodittoman kärryä puukotettiin
Vailla vakinaista asuntoa ry:n Kodittoman kärryä viilleltiin puukolla ja somistettiin
spraymaalilla viikonlopun aikana. Kärry oli Helsingin keskustassa postitalon lähistöllä
ja siinä oli yöpynyt koditon 70-vuotias mies. Asukas ei ollut paikalla tapahtuman sattuessa.
Korjattu kärry on yleisön kokeiltavana Kiasman aukiolla torstaina 1.maaliskuuta
kello 15–18 ja sillä käydään joukkuekilpailu, johon osallistuu kansanedustajaehdokkaita.
Kilpailu alkaa noin kello 15.30. METRO"
Siis mitä?!?! Toisen "koti" ensin turmellaan ja sitten sitä esitellään yleisesti lehdessä, lopulta korjataan sen ulkonäköä ja lopuksi käydään poliittista kilpailua sen avulla. Kyllä on outoa :(
Muuta päivän varrelta:
Tänään oli tentti, joka meni hyvin. JesH!
"Kodittoman kärryä puukotettiin
Vailla vakinaista asuntoa ry:n Kodittoman kärryä viilleltiin puukolla ja somistettiin
spraymaalilla viikonlopun aikana. Kärry oli Helsingin keskustassa postitalon lähistöllä
ja siinä oli yöpynyt koditon 70-vuotias mies. Asukas ei ollut paikalla tapahtuman sattuessa.
Korjattu kärry on yleisön kokeiltavana Kiasman aukiolla torstaina 1.maaliskuuta
kello 15–18 ja sillä käydään joukkuekilpailu, johon osallistuu kansanedustajaehdokkaita.
Kilpailu alkaa noin kello 15.30. METRO"
Siis mitä?!?! Toisen "koti" ensin turmellaan ja sitten sitä esitellään yleisesti lehdessä, lopulta korjataan sen ulkonäköä ja lopuksi käydään poliittista kilpailua sen avulla. Kyllä on outoa :(
Muuta päivän varrelta:
Tänään oli tentti, joka meni hyvin. JesH!
Subscribe to:
Posts (Atom)
