Thank god it´s friday!

Jesh! Perjantai.

Olin sijaisena kaksi päivää eräässä pääkaupunkiseutulaisessa yhteiskoulussa. Opetettavina aineina oli ainoastaan äidinkieltä ja suomi toisena kielenä. Yllätyin taas, miten nopeasti kaksi päivää kului. Samassa koulussa työskentelee yksi opiskelukaverini, joka tosin on saanut jo opintonsa päätökseen viime vuonna. Tänään näinkin hänet käytävällä ja kysyin, josko pääsisin hänen luokkaansa tutustumaan. Toiveeni toteutui, ja sain esittelytkin kaupan päällisiksi. Jäin jälleen pohtimaan, minkälainen minun luokastani tulee kun saan nämä opiskelut hoidettua. En malttaisi odottaa sitä päivää kun voin virallisesti sanoa olevani opettaja.

Tämä tuleva viikonloppu on juhlia täynnä: tänään vietetään kaverin 18-vuotispäivää, huomenna 23-vuotispäivää. Tänään on virallisesti isäni syntymäpäivä (onnea iskä 52-v.!) ja sunnuntaina pikkuisen Viivin 3-v. -synttärit. Kiirettä siis piisaa. Mitä tässä turhaan opiskelemaan rupeaisikaan... :D

Kevät näyttäisi olevan jo valtaamassa tilaa talvelta. Tänäänkin oli jo 3 astetta lämmintä ja satoi vettä. Voi kumpa nämä lumet sulaisivat nopeasti, en tahdo talsia loskassa. Sitten voisikin tulla jo kesä ja sais ottaa brunaa!

Tässä vielä saksalainen satu (omin sanoin kerrottu), jonka nappasin kirjasta "Satuja ystävälle".

Olipa kerran saksassa maanviljelijä, joka oli kokenut kovia. Hänen perheeseensä kuului vaimo ja kolme lasta. He asuivat maatilalla, mutta koska edellisen kesän sato oli jäänyt vähäiseksi, ruokaa ei riittäisi talveksi. Ainoan lehmän oli karhu vienyt, joten maitoa tai voitakaan ei liiemmin olisi. Eräänä päivänä maanviljelijä meni metsään pohtimaan surkeaa tilannettaan. Eipä aikaakaan kun paikalle ilmestyi paholainen. Hän oli kuullut miehen surkuttelevan omaa tilannettaan ja päättikin käyttää tilaisuuden hyödyksi.
- Mitä sinä surkuttelet? kysyi paholainen mieheltä.
- Minä olen epäonnistunut maanviljelijä ja isä kun en pysty perheelleni ruokaa tarjoamaan, vastasi maanviljelijä kyynelsilmin.
- Minä voin auttaa sinua, ehdotti paholainen.
- Ai, miten muka? murahti mies jo vähän ärsyyntyneenä.
- Minä voin täyttää kaikki toiveesi. Täytän kotisi ruoalla, viljalla ja oluella. Navettasi tulee repeämään liitoksistaan kaiken sen karjan määrästä, jonka minä sinne laitan. Tulet olemaan onnellinen vaimosi kanssa ja lapsesikin nauttivat yltäkylläisyydestä. Asiassa on vain yksi mutta, kertoi paholainen.
- Ai mikä? kysyi maanviljelijä.
- Vastineeksi myyt minulle sielusi, tokaisi paholainen. Tapaamme tässä samassa paikassa kahden viikon päästä kun lehdet ovat pudonneet puista.
Hetken mietittyään maanviljelijä päätti ottaa vastaan paholaisen tarjouksen, sillä muuten he olisivat nääntyneet nälkään talven aikana. Kun mies palasi takaisin kotiinsa, hän yllättyi sillä paholainen oli pitänyt lupauksensa ja kotona vallitsi sellainen yltäkylläisyys, mitä mies ei olisi aiemmin osannut kuvitellakaan. Kului viikko, toinenkin. Pian koitti se aika, jolloin oli miehen vuoro lunastaa osuutensa sopimuksesta. Peläten mies hiipi ennen aamunkoittoa metsään odottamaan paholaista saapuvaksi.
- No niin, viljelijä. Oletko valmis luopumaan sielustasi, kysyi paholainen.
Mies mietti hetken aikaa ja huomasi samassa kuihtuneen lehden läheisen puun oksalla.
- Katso, lehdet eivät ole vielä pudonneet, sanoi maanviljelijä paholaiselle. Paholainen suuttui ja sanoi vihaisesti:
- Tapaamme uudestaan kahden viikon päästä, kun lehdet ovat pudonneet. Maanviljelijä lähti huojentuneena kävelemään kotiaan kohti, sillä tällä kertaa hän oli onnistunut livahtamaan sopimuksesta. Aika kului jälleen nopeasti, ja pian tuli taas aika mennä metsään hoitamaan oma osuus sopimuksesta. Matkalla mies huomasi jälleen yhden kuihtuneen lehden erään vanhan puun oksalla ja taas sovittiin uudesta ajasta. Näin tapahtui ainakin toistakymmentä kertaa, ja aina paholainen joutui joustamaan. Eräänä päivänä mies oli jälleen menossa metsään tapaamaan paholaista.
- No niin, maanviljelijä. Nyt on sinun vuorosi pitää kiinni sopimuksesta. Anna sielusi minulle, paholainen mylvi.
Maanviljelijä katseli hätääntyneenä ympärilleen ja yritti etsiä kuihtuneita lehtiä oksilta. Yhtään hän ei löytänyt, mutta samassa hänen katseensa osui johonkin pieneen ja vihreään erään kauniin koivun oksalla. Se oli hiirenkorva!
- Katsohan paholainen, tuossa on uusi lehti. Kevät on tullut. Et saa sieluani! Paholainen kirosi ja vihoissaan purki sopimuksen. Mies pääsi pälkähästä ja seuraavana vuonna satoa riitti niin paljon koko kylälle, ettei kenenkään tarvinnut enää nähdä nälkää. Siitä lähtien Saksassa aina kun syksyn viimeinen lehti irtoaa puusta, uusi lehti ilmesty samaan aikaan kevään merkkinä.