Ilokseni huomasin, että orkidea, jonka sain puolitoista vuotta sitten entisestä työpaikastani, alkoi jälleen tehdä uutta versoa. Ajattelin jo heittää kukkaparan roskikseen, sillä pelkillä lehdillä ei meikätyttöä ilahduteta :D . Sitäpaitsi viherkasveja tässä perheessä on yllin kyllin: kaksi palmua, kaksi varjovehkaa ja kaktus. Kukkainnostus levisi myös parvekeneliöille kun päätin kerralla uudistaa meidän tunkkaisen parvekkeen. Ostettiin sedän puljusta kuusi pihalaattaa, parvekealtaat kukille ja multaa. Lisäksi satsattiin pihagrilliin vaivaiset 20€, jotta vappuna päästään poikien kanssa grillailemaan. Ajateltiin panna tuohon takapihalle paviljonki pystyyn ja grillit ynnä muut, jotta vappufiilistä riittäisi koko illaksi. Nyt vaan pelätään pahinta ja odotetaan parasta sään suhteen - ennustukset kun vaihtelevat päivittäin. Nyt kai ne ennusteet on vakiintuneet siihen +5-10 asteeseen ja puolipilviseen.
Kerrankin minulla on vapaata tämä aamupäivä klo 15 asti ennen kuin pitää mennä töihin. Jotenkin kummallinen olo, enkä tiedä oikeen, että mitä tässä sitten tekisi. Täytyy varmaan alkaa siivoamaan ja käyttää tämäkin vapaa-aika hyödyksi.
Klara -ups, anteeksi: Glada Vappen till alla!
In:
kevät
farkut
jäätelö
Out:
sade
mehustaminen
Thursday, April 26, 2007
Friday, April 20, 2007
Jäätelökesä
heipä hei taas. Tämä kesä on ainakin kesätyöpaikan puolesta kaikkein mainioin, ja makein. Kesätyöpaikkani on nimittäin jäätelömyyjä! Jippii!!! Duunipäivät on letkeitä, jäätelöä saa maistella ja ihmiset on aurinkoisia. Miinuksena kerjäävät romanialaiset ja joku ihme kanapukuun pukeutunut huuliharpisti joka kerää myös rahaa. Istuessani kopissani ja kärsiessäni asiakkaiden puutteesta olen jo tehnyt seuraavaa:
- piirtänyt valiopingviinin ainakin kolme kertaa
- seurannut paikallisten "ammattilaisten" tohinoita, kävelyreissuja ja selityksiä. Yksikin mies kävelee päivittäin Sokoksen ympäri ja ohittaa kioskini n. puolen tunnin välein.
- kana soittaa huuliharppua ja yrittää kerjätä rahaa. Seuraavan kerran ohittaessaan kana on kaivanut jostain höyheniensä seasta askin ja pistänyt tupakaksi.
- romanialainen mies yrittää ostaa jäätelöä ruusuilla.
- piirtänyt valiopingviinin ainakin kolme kertaa
- seurannut paikallisten "ammattilaisten" tohinoita, kävelyreissuja ja selityksiä. Yksikin mies kävelee päivittäin Sokoksen ympäri ja ohittaa kioskini n. puolen tunnin välein.
- kana soittaa huuliharppua ja yrittää kerjätä rahaa. Seuraavan kerran ohittaessaan kana on kaivanut jostain höyheniensä seasta askin ja pistänyt tupakaksi.
- romanialainen mies yrittää ostaa jäätelöä ruusuilla.
Monday, April 2, 2007
Uusia tuulia
Näin kauniin kevään kunniaksi päätin uudistaa vaatekaappiani tehden muutamia hankintoja. Ensimmäiseksi päätin asettaa hankinnoille pari kriteeriä: 1) Väreinä tulee olla mikä tahansa muu kuin musta. Mieluisimpia värejä ovat sininen, vihreä, oranssi ja valkoinen. 2) Vaatteiden tulee kestää sekä muotia että aikaa. Näinollen klassiset vaatteet olisivat parhaimmat.
Päivän saldoksi kertyi yksi siniruutuinen kauluspaita, yksi oranssi-valkoinen raidallinen kauluspaita, sininen slipoveri, omenanvihreä neule, ruskeat housut ja kaksi hiuspantaa, joista toinen on mariannen värinen, toinen musta-valkoinen. Sen lisäksi ostin kahdet helmet (juu, feikit), joista toiset ovat valkoiset ja toiset vaaleansiniset. Rahaa paloi siis yhteensä aika paljon, mutta eipä sitten toivottavasti tarvii hankkia mitään vähään aikaan. Alkoi vaatekaapin vaatteet olla sen verran kuluneita, haalistuneita tai muuten vaan väsyneitä, ja ennen kaikkia MUSTIA, että oli jo aikakin päivittää.
Löysin uuden, ihanan vaatemerkin, Park Lanen. Niiden vaatteita myy RiverCo Isossa Omenassa. Alla linkki niiden nettisivuille.
http://www.parklanewoman.se
Päivän saldoksi kertyi yksi siniruutuinen kauluspaita, yksi oranssi-valkoinen raidallinen kauluspaita, sininen slipoveri, omenanvihreä neule, ruskeat housut ja kaksi hiuspantaa, joista toinen on mariannen värinen, toinen musta-valkoinen. Sen lisäksi ostin kahdet helmet (juu, feikit), joista toiset ovat valkoiset ja toiset vaaleansiniset. Rahaa paloi siis yhteensä aika paljon, mutta eipä sitten toivottavasti tarvii hankkia mitään vähään aikaan. Alkoi vaatekaapin vaatteet olla sen verran kuluneita, haalistuneita tai muuten vaan väsyneitä, ja ennen kaikkia MUSTIA, että oli jo aikakin päivittää.
Löysin uuden, ihanan vaatemerkin, Park Lanen. Niiden vaatteita myy RiverCo Isossa Omenassa. Alla linkki niiden nettisivuille.
http://www.parklanewoman.se
Sunday, March 25, 2007
Sunnuntain kuulumisia
Hiphei, jälleen yksi viikonloppu takanapäin. Tässä sunnuntai-iltapäivän kunniaksi raahauduin ylös sängystä kahden tunnin päikkäreiden jälkeen ja menin heti koneelle tsekkaamaan sähköpostit ja muut. Jostain mielen syövereistä tuli mieleen City-lehden juttu, jossa kerrottiin pro-anoista. Kirjoitin sanan googlen haku-kohtaan ja selailin tuloksia. Ai, että miksikö? No siksi kun uteliaana kiinnosti tietää, mitä niiden laihuuden ihannoijien mielissä oikein liikkuu. Heti huomasin yhden sanan, joka esiintyi jokaisella englanninkielisellä sivustolla: thinspiration. Thinspiration tulee sanoista "thin inspiration", eli laihuuden inspiraatiot. Niiden tarkoituksena on motivoida pro-anoja, eli laihuuden ihannoijia tavoitteensa saavuttamiseksi.
Thinspiration-hakusanan antamia tuloksia on seuraavan linkin takana: (VAROITUS: tulee järkyttämään varmasti)
http://flickr.com/photos/99367961@N00/416679359/
Tiedä sitten, mikä tuossa niin on tavoittelemisen arvoista. Vaikka itsekkin painan 51 kg, ja tiedän, että olen laiha, en todellakaan tuollaisia mittoja ole tavoittelemassa.
Tähän loppuun ajattelin aloittaa "nousussa-laskussa"-listan, joka kuvastaa mielenliikkeitäni :)
nousussa
terve itsetunto
rehellisyys
ystävät
laskussa
selän takana puhuminen
alkoholi
Thinspiration-hakusanan antamia tuloksia on seuraavan linkin takana: (VAROITUS: tulee järkyttämään varmasti)
http://flickr.com/photos/99367961@N00/416679359/
Tiedä sitten, mikä tuossa niin on tavoittelemisen arvoista. Vaikka itsekkin painan 51 kg, ja tiedän, että olen laiha, en todellakaan tuollaisia mittoja ole tavoittelemassa.
Tähän loppuun ajattelin aloittaa "nousussa-laskussa"-listan, joka kuvastaa mielenliikkeitäni :)
nousussa
terve itsetunto
rehellisyys
ystävät
laskussa
selän takana puhuminen
alkoholi
Thursday, March 22, 2007
Mustikkajäätelöä ja gradua
Kauhean pitkä aika on venähtänyt siitä kun viimeksi kirjoitin, mutta nyt korjataan asia. Tässä on vain ollut niin kiire, ettei ole edes pyykkiä kerennyt pesemään.
Viikon tilannekatsaus
Kesätyöpaikka: On. Jäätelömyyjänä Helsingin keskustassa. Palkka hyvä, duuni leppoisa. Ehtii hyvin tehdä samalla gradua.
Gradun tutkimussuunnitelma: Valmis.
Tutkimuslupa: Vaiheessa. Tosin tällä viikolla se lähtee postiin.
Haastattelupyynnöt: Tökkii. Tällä hetkellä vain yksi ilmoittautunut vapaaehtoiseksi. Kaikki ovat kuulemma ylityöllistettyjä.
Koulua: Liikaa. Kaikki ryhmät pakollisia ja siksi pää kolmantena jalkana joutuu juoksemaan paikasta A paikkaan B. Positiivista runsas määrä kuvistunteja, negatiivista päällekkäisyydet.
Herkuttelua: Jes Sir!
Liikuntaa: Liian vähän.
Ja asiasta kukkaruukkuun:
Eduskuntavaalit hujahti siinä missä muutkin päivät. Onneksi kerkesimme äänestää, ettei tarvitse potea huonoa omaatuntoa. Äänestin erästä tuttua kasvatusalan ihmistä, vaikkei hän kyllä päässyt eduskuntaan. Koen silti, että ääneni ei mennyt hukkaan.
Viikon tilannekatsaus
Kesätyöpaikka: On. Jäätelömyyjänä Helsingin keskustassa. Palkka hyvä, duuni leppoisa. Ehtii hyvin tehdä samalla gradua.
Gradun tutkimussuunnitelma: Valmis.
Tutkimuslupa: Vaiheessa. Tosin tällä viikolla se lähtee postiin.
Haastattelupyynnöt: Tökkii. Tällä hetkellä vain yksi ilmoittautunut vapaaehtoiseksi. Kaikki ovat kuulemma ylityöllistettyjä.
Koulua: Liikaa. Kaikki ryhmät pakollisia ja siksi pää kolmantena jalkana joutuu juoksemaan paikasta A paikkaan B. Positiivista runsas määrä kuvistunteja, negatiivista päällekkäisyydet.
Herkuttelua: Jes Sir!
Liikuntaa: Liian vähän.
Ja asiasta kukkaruukkuun:
Eduskuntavaalit hujahti siinä missä muutkin päivät. Onneksi kerkesimme äänestää, ettei tarvitse potea huonoa omaatuntoa. Äänestin erästä tuttua kasvatusalan ihmistä, vaikkei hän kyllä päässyt eduskuntaan. Koen silti, että ääneni ei mennyt hukkaan.
Monday, March 12, 2007
Aikataulutusongelmia
Aarrgh. (pieni avautuminen).
Kuviksen luento peruutettiin kertomatta asianosaisille yhtään mitään. Nice one, brother! Miksi, siis miksi ei voida tiedottaa etukäteen? On varmaan kymmenes kerta ainakin kun raahaudun turhaan koululle. Nyt sitten aikaa olisi kaksi tuntia tapettavana ennen kuin graduryhmä alkaa.
Laivaristeilyä suunniteltiin pääsiäisen aikoihin. Pieni kyselykierros kuitenkin osoitti, ettei ole mahdollisuutta lähteä ainakaan isolla porukalla, sillä kaikkien aikataulut ovat niin ristiriidassa keskenään velvoitteista. Itse haluaisin kovasti käydä Tukholmassa tai Tallinnassa. Mieluummin kuitenkin Tukholmassa, sillä Tallinnassa vierailtiin jo Peduca-risteilyn merkeissä syysloman aikoihin. Saapa nähdä, lähdetäänkö kun porukkaa on niin vaikea saada kokoon.
Viime viikonloppu meni vauhdikkaissa merkeissä. Väsymys on nyt sitten sen mukainen. Kahtena päivänä oli eri henkilöiden synttärit, joita molempia juhlittiin urakalla. Harmittaa kun jäi pienen Viivin synttärit väliin.
Nyt kuitenkin jo paremmalla mielellä lähden kohti uusia seikkailuja. Kiitos tästä avautumismahdollisuudesta :)
Kuviksen luento peruutettiin kertomatta asianosaisille yhtään mitään. Nice one, brother! Miksi, siis miksi ei voida tiedottaa etukäteen? On varmaan kymmenes kerta ainakin kun raahaudun turhaan koululle. Nyt sitten aikaa olisi kaksi tuntia tapettavana ennen kuin graduryhmä alkaa.
Laivaristeilyä suunniteltiin pääsiäisen aikoihin. Pieni kyselykierros kuitenkin osoitti, ettei ole mahdollisuutta lähteä ainakaan isolla porukalla, sillä kaikkien aikataulut ovat niin ristiriidassa keskenään velvoitteista. Itse haluaisin kovasti käydä Tukholmassa tai Tallinnassa. Mieluummin kuitenkin Tukholmassa, sillä Tallinnassa vierailtiin jo Peduca-risteilyn merkeissä syysloman aikoihin. Saapa nähdä, lähdetäänkö kun porukkaa on niin vaikea saada kokoon.
Viime viikonloppu meni vauhdikkaissa merkeissä. Väsymys on nyt sitten sen mukainen. Kahtena päivänä oli eri henkilöiden synttärit, joita molempia juhlittiin urakalla. Harmittaa kun jäi pienen Viivin synttärit väliin.
Nyt kuitenkin jo paremmalla mielellä lähden kohti uusia seikkailuja. Kiitos tästä avautumismahdollisuudesta :)
Friday, March 9, 2007
Thank god it´s friday!
Jesh! Perjantai.
Olin sijaisena kaksi päivää eräässä pääkaupunkiseutulaisessa yhteiskoulussa. Opetettavina aineina oli ainoastaan äidinkieltä ja suomi toisena kielenä. Yllätyin taas, miten nopeasti kaksi päivää kului. Samassa koulussa työskentelee yksi opiskelukaverini, joka tosin on saanut jo opintonsa päätökseen viime vuonna. Tänään näinkin hänet käytävällä ja kysyin, josko pääsisin hänen luokkaansa tutustumaan. Toiveeni toteutui, ja sain esittelytkin kaupan päällisiksi. Jäin jälleen pohtimaan, minkälainen minun luokastani tulee kun saan nämä opiskelut hoidettua. En malttaisi odottaa sitä päivää kun voin virallisesti sanoa olevani opettaja.
Tämä tuleva viikonloppu on juhlia täynnä: tänään vietetään kaverin 18-vuotispäivää, huomenna 23-vuotispäivää. Tänään on virallisesti isäni syntymäpäivä (onnea iskä 52-v.!) ja sunnuntaina pikkuisen Viivin 3-v. -synttärit. Kiirettä siis piisaa. Mitä tässä turhaan opiskelemaan rupeaisikaan... :D
Kevät näyttäisi olevan jo valtaamassa tilaa talvelta. Tänäänkin oli jo 3 astetta lämmintä ja satoi vettä. Voi kumpa nämä lumet sulaisivat nopeasti, en tahdo talsia loskassa. Sitten voisikin tulla jo kesä ja sais ottaa brunaa!
Tässä vielä saksalainen satu (omin sanoin kerrottu), jonka nappasin kirjasta "Satuja ystävälle".
Olipa kerran saksassa maanviljelijä, joka oli kokenut kovia. Hänen perheeseensä kuului vaimo ja kolme lasta. He asuivat maatilalla, mutta koska edellisen kesän sato oli jäänyt vähäiseksi, ruokaa ei riittäisi talveksi. Ainoan lehmän oli karhu vienyt, joten maitoa tai voitakaan ei liiemmin olisi. Eräänä päivänä maanviljelijä meni metsään pohtimaan surkeaa tilannettaan. Eipä aikaakaan kun paikalle ilmestyi paholainen. Hän oli kuullut miehen surkuttelevan omaa tilannettaan ja päättikin käyttää tilaisuuden hyödyksi.
- Mitä sinä surkuttelet? kysyi paholainen mieheltä.
- Minä olen epäonnistunut maanviljelijä ja isä kun en pysty perheelleni ruokaa tarjoamaan, vastasi maanviljelijä kyynelsilmin.
- Minä voin auttaa sinua, ehdotti paholainen.
- Ai, miten muka? murahti mies jo vähän ärsyyntyneenä.
- Minä voin täyttää kaikki toiveesi. Täytän kotisi ruoalla, viljalla ja oluella. Navettasi tulee repeämään liitoksistaan kaiken sen karjan määrästä, jonka minä sinne laitan. Tulet olemaan onnellinen vaimosi kanssa ja lapsesikin nauttivat yltäkylläisyydestä. Asiassa on vain yksi mutta, kertoi paholainen.
- Ai mikä? kysyi maanviljelijä.
- Vastineeksi myyt minulle sielusi, tokaisi paholainen. Tapaamme tässä samassa paikassa kahden viikon päästä kun lehdet ovat pudonneet puista.
Hetken mietittyään maanviljelijä päätti ottaa vastaan paholaisen tarjouksen, sillä muuten he olisivat nääntyneet nälkään talven aikana. Kun mies palasi takaisin kotiinsa, hän yllättyi sillä paholainen oli pitänyt lupauksensa ja kotona vallitsi sellainen yltäkylläisyys, mitä mies ei olisi aiemmin osannut kuvitellakaan. Kului viikko, toinenkin. Pian koitti se aika, jolloin oli miehen vuoro lunastaa osuutensa sopimuksesta. Peläten mies hiipi ennen aamunkoittoa metsään odottamaan paholaista saapuvaksi.
- No niin, viljelijä. Oletko valmis luopumaan sielustasi, kysyi paholainen.
Mies mietti hetken aikaa ja huomasi samassa kuihtuneen lehden läheisen puun oksalla.
- Katso, lehdet eivät ole vielä pudonneet, sanoi maanviljelijä paholaiselle. Paholainen suuttui ja sanoi vihaisesti:
- Tapaamme uudestaan kahden viikon päästä, kun lehdet ovat pudonneet. Maanviljelijä lähti huojentuneena kävelemään kotiaan kohti, sillä tällä kertaa hän oli onnistunut livahtamaan sopimuksesta. Aika kului jälleen nopeasti, ja pian tuli taas aika mennä metsään hoitamaan oma osuus sopimuksesta. Matkalla mies huomasi jälleen yhden kuihtuneen lehden erään vanhan puun oksalla ja taas sovittiin uudesta ajasta. Näin tapahtui ainakin toistakymmentä kertaa, ja aina paholainen joutui joustamaan. Eräänä päivänä mies oli jälleen menossa metsään tapaamaan paholaista.
- No niin, maanviljelijä. Nyt on sinun vuorosi pitää kiinni sopimuksesta. Anna sielusi minulle, paholainen mylvi.
Maanviljelijä katseli hätääntyneenä ympärilleen ja yritti etsiä kuihtuneita lehtiä oksilta. Yhtään hän ei löytänyt, mutta samassa hänen katseensa osui johonkin pieneen ja vihreään erään kauniin koivun oksalla. Se oli hiirenkorva!
- Katsohan paholainen, tuossa on uusi lehti. Kevät on tullut. Et saa sieluani! Paholainen kirosi ja vihoissaan purki sopimuksen. Mies pääsi pälkähästä ja seuraavana vuonna satoa riitti niin paljon koko kylälle, ettei kenenkään tarvinnut enää nähdä nälkää. Siitä lähtien Saksassa aina kun syksyn viimeinen lehti irtoaa puusta, uusi lehti ilmesty samaan aikaan kevään merkkinä.
Olin sijaisena kaksi päivää eräässä pääkaupunkiseutulaisessa yhteiskoulussa. Opetettavina aineina oli ainoastaan äidinkieltä ja suomi toisena kielenä. Yllätyin taas, miten nopeasti kaksi päivää kului. Samassa koulussa työskentelee yksi opiskelukaverini, joka tosin on saanut jo opintonsa päätökseen viime vuonna. Tänään näinkin hänet käytävällä ja kysyin, josko pääsisin hänen luokkaansa tutustumaan. Toiveeni toteutui, ja sain esittelytkin kaupan päällisiksi. Jäin jälleen pohtimaan, minkälainen minun luokastani tulee kun saan nämä opiskelut hoidettua. En malttaisi odottaa sitä päivää kun voin virallisesti sanoa olevani opettaja.
Tämä tuleva viikonloppu on juhlia täynnä: tänään vietetään kaverin 18-vuotispäivää, huomenna 23-vuotispäivää. Tänään on virallisesti isäni syntymäpäivä (onnea iskä 52-v.!) ja sunnuntaina pikkuisen Viivin 3-v. -synttärit. Kiirettä siis piisaa. Mitä tässä turhaan opiskelemaan rupeaisikaan... :D
Kevät näyttäisi olevan jo valtaamassa tilaa talvelta. Tänäänkin oli jo 3 astetta lämmintä ja satoi vettä. Voi kumpa nämä lumet sulaisivat nopeasti, en tahdo talsia loskassa. Sitten voisikin tulla jo kesä ja sais ottaa brunaa!
Tässä vielä saksalainen satu (omin sanoin kerrottu), jonka nappasin kirjasta "Satuja ystävälle".
Olipa kerran saksassa maanviljelijä, joka oli kokenut kovia. Hänen perheeseensä kuului vaimo ja kolme lasta. He asuivat maatilalla, mutta koska edellisen kesän sato oli jäänyt vähäiseksi, ruokaa ei riittäisi talveksi. Ainoan lehmän oli karhu vienyt, joten maitoa tai voitakaan ei liiemmin olisi. Eräänä päivänä maanviljelijä meni metsään pohtimaan surkeaa tilannettaan. Eipä aikaakaan kun paikalle ilmestyi paholainen. Hän oli kuullut miehen surkuttelevan omaa tilannettaan ja päättikin käyttää tilaisuuden hyödyksi.
- Mitä sinä surkuttelet? kysyi paholainen mieheltä.
- Minä olen epäonnistunut maanviljelijä ja isä kun en pysty perheelleni ruokaa tarjoamaan, vastasi maanviljelijä kyynelsilmin.
- Minä voin auttaa sinua, ehdotti paholainen.
- Ai, miten muka? murahti mies jo vähän ärsyyntyneenä.
- Minä voin täyttää kaikki toiveesi. Täytän kotisi ruoalla, viljalla ja oluella. Navettasi tulee repeämään liitoksistaan kaiken sen karjan määrästä, jonka minä sinne laitan. Tulet olemaan onnellinen vaimosi kanssa ja lapsesikin nauttivat yltäkylläisyydestä. Asiassa on vain yksi mutta, kertoi paholainen.
- Ai mikä? kysyi maanviljelijä.
- Vastineeksi myyt minulle sielusi, tokaisi paholainen. Tapaamme tässä samassa paikassa kahden viikon päästä kun lehdet ovat pudonneet puista.
Hetken mietittyään maanviljelijä päätti ottaa vastaan paholaisen tarjouksen, sillä muuten he olisivat nääntyneet nälkään talven aikana. Kun mies palasi takaisin kotiinsa, hän yllättyi sillä paholainen oli pitänyt lupauksensa ja kotona vallitsi sellainen yltäkylläisyys, mitä mies ei olisi aiemmin osannut kuvitellakaan. Kului viikko, toinenkin. Pian koitti se aika, jolloin oli miehen vuoro lunastaa osuutensa sopimuksesta. Peläten mies hiipi ennen aamunkoittoa metsään odottamaan paholaista saapuvaksi.
- No niin, viljelijä. Oletko valmis luopumaan sielustasi, kysyi paholainen.
Mies mietti hetken aikaa ja huomasi samassa kuihtuneen lehden läheisen puun oksalla.
- Katso, lehdet eivät ole vielä pudonneet, sanoi maanviljelijä paholaiselle. Paholainen suuttui ja sanoi vihaisesti:
- Tapaamme uudestaan kahden viikon päästä, kun lehdet ovat pudonneet. Maanviljelijä lähti huojentuneena kävelemään kotiaan kohti, sillä tällä kertaa hän oli onnistunut livahtamaan sopimuksesta. Aika kului jälleen nopeasti, ja pian tuli taas aika mennä metsään hoitamaan oma osuus sopimuksesta. Matkalla mies huomasi jälleen yhden kuihtuneen lehden erään vanhan puun oksalla ja taas sovittiin uudesta ajasta. Näin tapahtui ainakin toistakymmentä kertaa, ja aina paholainen joutui joustamaan. Eräänä päivänä mies oli jälleen menossa metsään tapaamaan paholaista.
- No niin, maanviljelijä. Nyt on sinun vuorosi pitää kiinni sopimuksesta. Anna sielusi minulle, paholainen mylvi.
Maanviljelijä katseli hätääntyneenä ympärilleen ja yritti etsiä kuihtuneita lehtiä oksilta. Yhtään hän ei löytänyt, mutta samassa hänen katseensa osui johonkin pieneen ja vihreään erään kauniin koivun oksalla. Se oli hiirenkorva!
- Katsohan paholainen, tuossa on uusi lehti. Kevät on tullut. Et saa sieluani! Paholainen kirosi ja vihoissaan purki sopimuksen. Mies pääsi pälkähästä ja seuraavana vuonna satoa riitti niin paljon koko kylälle, ettei kenenkään tarvinnut enää nähdä nälkää. Siitä lähtien Saksassa aina kun syksyn viimeinen lehti irtoaa puusta, uusi lehti ilmesty samaan aikaan kevään merkkinä.
Subscribe to:
Posts (Atom)